Lihavuus ei ole oma vika – ”Nykyihminen on kuin kaktus sademetsässä”

Lihavuuslääkäri Andre Heikius sanoo, että lihavuudessa on kyse sairaudesta, joka ei ole ihmisen oma vika. Heikius uskoo, että jos lihavuus tulisi yhdessä yössä, sitä myös hoidettaisiin hanakammin.

Lihavuuden syyt ovat aina yksilöllisiä, perinnöllisiä ja ympäristöllisiä – ja laajempia kuin mitä yleisesti ajatellaan, sanoo 10 vuoden ajan lihavuutta potevia potilaita hoitanut lääkäri André Heikius.

– Ihminen voi usein kokea lyövänsä päätänsä seinään. Hän tekee samaa ja toistaa. Tekee paljon, ja tunnistaa senkin. Hän sanoo, että ”olen tehnyt tätä 30 vuotta ja paino vain nousee”, Heikius kertoo.

Hänen mukaansa moni lihavuuteensa hoitoa hakeva tekeekin jo valmiiksi todella paljon töitä painonsa alentamisen eteen. He ovat esimerkiksi pitkään pyrkineet muuttamaan ruokavaliotaan ja olleet erilaisissa valmennuksissa. Lisäksi heillä voi olla taustalla rajujakin dieettijaksoja.

– Jotkut potilaani ovat pitäneet itseään arvottomina. He puhuvat itsestään syyllistävään ja negatiiviseen sävyyn. On lohdullista, että nykyään on tarjolla yhä enemmän ratkaisuja. Lisääntynyt ymmärrys auttaa huomaamaan, että pienetkin muutokset ovat hyviä, Heikius toteaa.

Hän vertaa yleisesti ottaen ihmisiä kaktukseen, jotka on sijoitettu sademetsään. Meidät on ohjelmoitu varastoimaan rasvaa, mutta nykyään sen luonnollinen kulutus on vähäisempää.

Syyllisyyttä ja häpeää kokeville potilailleen Heikius nostaakin esiin juuri biologisia syitä. Välillä hän on jopa onnitellut ylipainoista.

– Joskus onnittelen ja sanon, että olet selviytyjä. Evolutionaalisesti sinulla on geenit ja ominaisuudet, joilla sukusi on pysynyt hengissä.

Lihavuus on ymmärretty väärin

Lihavuuteen keskittyviä lääkäreitä ei tällä hetkellä ole Suomessa vielä kovin montaa. Ala on Heikiuksen mukaan pudonnut erikoisalojen väliin, eikä lihavuutta ole lähdetty kovin herkästi hoitamaan.

Heikius arvelee tämän johtuvan osin siitä, että lihavuus on tilana ja sairautena ymmärretty väärin myös terveydenhuollossa. Toisena syynä hän mainitsee lääketieteen perinteet. Tietyn alan lääkärit ovat hoitaneet omia potilaitaan, mutta eivät ole kokeneet lihavuutta omaksi sairaudekseen.

– Ei ole montaa vuotta, kun huomasin olevani ammatillisesti vähän kummajainen. Uskon, että lähitulevaisuudessa kuitenkin tulee lisääntyvästi sekä lihavuuden hoidosta kiinnostuneita että siihen keskittyviä lääkäreitä, Heikius sanoo.

Lisäksi lihavuuteen on ollut olemassa melko vähän hoitokeinoja, mikä on saattanut vaikuttaa siihen, että myöskään alaan perehtyneitä lääkäreitä ei ole ollut kovin paljon, Heikius kertoo. Kun Heikius aloitti oman lihavuusklinikkansa 10 vuotta sitten, hän keskittyi elintapaohjaukseen ja -muutokseen toisten lääkäreiden, ravitsemusterapeuttien ja psykologien kanssa.

Äänensävy on muuttunut viime vuosina

Heikius kertoo, että monet hänen potilaistaan kokevat ennakkoluuloista suhtautumista ylipainonsa vuoksi. Kritiikkiä ulkoisesta olemuksesta on voinut tulla lapsesta saakka.

– Ei ole helppoa, jos muut kommentoivat. Se aiheuttaa mielipahaa ja häpeää.

Asennemuutosta on Heikiuksen mukaan kuitenkin tapahtunut paljon viimeisen viiden vuoden aikana. Tänä päivänä on toivoa, ja monella enemmän reittejä kuljettavana, jos haluaa tukea painonhallintaan. On enemmän hoitomahdollisuuksia, mutta myös asenneilmapiiri on parantunut.

Äänensävy on muuttunut myös lehdistössä, kun on keskusteltu esimerkiksi lihavuuden syistä.

– Medialla on ollut positiivinen rooli. Ihmiset tunnistavat kestävien tapojen olemassaolon ja raportointi on parantunut viime vuosina. Moni toimitus pyrkii antamaan laajan ja hyvän kuvan lihavuudesta. Se heijastaa minusta laajemminkin ilmapiiriä. On ääniä, jotka tukevat oikeutta olla omanlaisensa, saada olla rauhassa ilman kritiikkiä, kommenttia ja häpeää. On toivoa, ja parempaan suuntaan olemme menossa, Heikius sanoo.

Motivaatio tulee onnistumisista

Perinteinen ajatus siitä, että pitää vain syödä vähemmän ja liikkua enemmän, ei Heikiuksen mukaan ole välttämättä se oikea tapa painonhallintaan. Hän itse pyrkii määrittelemään potilaan kanssa tulevat tavoitteet.

– Pointti ei ole se, että ”pitää pudottaa 20 kiloa”. Emme tähtää siihen, vaan onnistuminen on sitä, että ihminen, joka ei ole yhtään liikkunut, alkaakin kävellä jonkin kerran viikossa, vaikka vain korttelin ympäri. Tai harjoittelee kasvisten lisäämistä ruokavalioonsa, tai ottaa puheeksi terveydenhuollossa oman painonsa. Nämä ovat niitä ensiaskeleita. Motivaatio tulee onnistumisista.

Vähemmän syömisen ja enemmän liikkumisen periaatteen ongelmana Heikius näkee sen, että se johtaa syvenevään vahvaan nälän tunteeseen. Tärkeintä hänen mukaansa on pystyvyyden tunteen lisääminen, ihmisen omien voimavarojen ja onnistumisten identifioiminen ja löytäminen.

Yleisesti ottaen Heikius toivoo ymmärryksen lisääntymistä siitä, että lihavuus ei ole sen enemmän itse aiheutettu tila kuin moni muukaan sairaus.

Lihavien läheisille – ja muille ihmisille – hän sanoo, että välttämättä ei ole tarvetta kommentoida toisen painoa ollenkaan. Edes myönteisessä mielessä.

– Vaikka se kuulostaa kannustavalta, kommentti on muistuttamassa siitä, että kulman takana voi olla epäonnistuminen, jos paino nouseekin takaisin.

Hänen mukaansa kehopositiivisuus on verrattain latautunut sana.

– Kehorauha on laajempi termi. Sitä toivoisin. Annetaan toisille kehorauha.