Lihavuus ei synny itsekurin puutteesta – lue mitkä seikat vaikuttavat lihavuuteen

Lihavuus voi äkkiseltään vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta. Helppo ajatus olisi se, että ihmisen pitää vain syödä vähemmän ja liikkua enemmän, niin hänen painonsa ei nousisi. Asia ei kuitenkaan todellisuudessa ole näin suoraviivainen. Lihavuus on monisyinen kokonaisuus, jonka syntymiseen vaikuttavat yllättävän monet tekijät.

”Lihavuuteen liittyy monenlaisia väärinkäsityksiä. On todella vanhanaikaista esimerkiksi väittää, että lihavuudessa olisi kyse tahdonvoiman puutteesta”, sanoo lihavuutta tutkinut professori Kirsi Virtanen Turun yliopistosta.

”Jos asia olisi niin yksinkertainen, maailmassa ei olisi lainkaan lihavuutta”‚ hän jatkaa.

Lihavuus on monimutkainen, krooninen tila. Tutkimusten mukaan painon pudottamisessa ei ole kyse vain syömisen vähentämisestä ja liikunnan lisäämisestä.[1]

”Mitä enemmän lihavuutta ja sen taustatekijöitä on tutkittu, sitä enemmän on vahvistunut käsitys siitä, että lihavuus on äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus.”

Virtasen mukaan lihavuuteen vaikuttavat muun muassa geenit, suolistohormonit, aivojen toiminta sekä esimerkiksi elinympäristö, syömistottumukset ja riittävä unen saanti.

Jokainen meistä on luontaisesti taipuvainen lihomaan, kiitos geeniperimämme

Ihmisten elinympäristö on muuttunut radikaalisti. Aktiivisuuttamme ovat vähentäneet esimerkiksi istumatyön ja autoilun hurja kasvu. Runsasenergistä ruokaa on tänä päivänä tarjolla rajattomasti. Syömistottumuksemme ja ravintomme laatu ovat muuttuneet merkittävästi. Mutta geenimme ovat yhä samat kuin satoja vuosia sitten.[2]

”Kaikki ihmiset ovat luontaisesti taipuvaisia varastoimaan ylimääräistä energiaa. Ihmisen rasvakudos on todella sinnikäs, ja sen tärkein tehtävä on varastoida energiaa mahdollisimman tehokkaasti. Geenimme on ohjelmoitu tällä tavalla satoja vuosia sitten, eivätkä ne ole muuttuneet mihinkään”, kertoo Virtanen.

”Energian varastoiminen on ollut entisaikaan hengissä pysymisen edellytys. Ylenmääräinen energian varastointi rasvakudokseen ei enää nykypäivänä ole meille hyödyllistä yltäkylläisen energiatarjonnan ja passiivisemman arjen keskellä. Mutta eiväthän vuosisatoja sitten muovautuneet geenimme tätä ymmärrä. Siksi ihmisen kehoon kertyy todella helposti ylimääräistä rasvaa.”

Vaikka geenit edesauttavat lihavuuden syntyä, niiden armoille ei tarvitse jäädä. Geeneihin voi vaikuttaa esimerkiksi omilla elintavoilla.

”Yksi lihavuuteen liittyvistä geeneistä on FTO-geeni, jonka haitallisen muodon tiedetään lisäävän ihmisen lihomistaipumusta. On kuitenkin tutkittu, että ihmiset, joilla on FTO-geenistä lihavuudelle altistava muoto, pystyvät elintavoillaan vaikuttamaan siihen, lihovatko he vai eivät [3]”, Virtanen huomauttaa.

FTO-geeni on väestössä poikkeuksellisen yleinen, sillä keskimäärin 16 prosenttia eurooppalaisista kantaa kyseisen geenin kahta haitallista kopiota. Geenin vaikutusta voi kuitenkin pitää kurissa: Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että terveellinen, nykyisten ravitsemussuositusten mukainen, vähän energiaa sisältävä ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat tehokkaita painonhallintakeinoja myös niille, joita FTO-geeni altisti lihomiselle.[3]

Lihavuus ei ole kiinni vain tahdosta: suolistohormoneihin tai aivojen mekanismeihin ei tepsi tahdonvoima

Lihavuus ei ole pelkästään kiinni ihmisen tahdosta tai päätöksestä.

”Biologian voima on vahvempi kuin tietoinen yritys laihtua tai hallita painoa. Biologiamme on rakennettu niin, se taistelee laihtumista vastaan. Siksi painonhallinta on monille haasteellista”, kertoo Virtanen.

Hormoneilla on merkittävä vaikutus lihavuuteen. Suoliston nälkähormonit saavat ihmisen syömään enemmän, kun taas kylläisyyshormonit jarruttavat syömistä.[4] Hormonitasapaino voi muuttua painon pudotuksen jälkeen elimistön yrittäessä kerryttää pudotettua painoa takaisin. Tutkimukset osoittavat, että tästä syystä vain noin kolmasosa ihmisistä onnistuu pysyvässä painonpudotuksessa.[5]

”Tutkimuksissa on myös todettu [6], että lihavilla henkilöillä on vähemmän kylläisyydestä vastaavia hormoneita kuin normaalipainoisilla. Heikko kylläisyysvaste on asia, jota ihminen ei voi muuttaa tahdonvoimallaan. Ihminen ei voi itse päättää, milloin hän tuntee itsensä kylläiseksi”, toteaa Virtanen.

Suomalaistutkimuksessa on selvitetty, että lihavuuteen liittyy muutoksia jopa aivojen välittäjäaineiden toiminnassa. Tutkimuksessa osoitettiin, että lihavilla henkilöillä on aivojen mielihyväjärjestelmän alueella vähemmän opioidireseptoreja kuin normaalipainoisilla. Tämä muutos aivoissa saattaa altistaa ylensyömiselle ja lihavuudelle.[7]

”Mielihyväjärjestelmä on hyvin vahva biologinen mekanismi keskushermoston tasolla. Sekin on asia, jota ei voi tahdonvoimalla ohjata”, sanoo Virtanen.

Tutkimuksessa havaittiin, että järjestelmän toiminta kuitenkin palautuu normaaliksi laihdutusleikkauksen tai painonlaskun myötä.[7]

Lihavuuden biologiaa ei voi muuttaa, mutta siihen voi vaikuttaa

Vaikka emme pysty kontrolloimaan biologiaamme, voimme tasapainottaa sen vaikutusta.

”On tärkeää tiedostaa biologian merkitys lihavuudessa, mutta siitä ei pidä lannistua. Kun tiedämme, millaiset biologiset prosessit vaikuttavat lihavuuteen, voimme helpommin löytää keinoja, jotka tukevat painonhallintaa ja terveellisempiä elintapoja”, sanoo Virtanen.

Olennaista on ymmärtää lihavuuden taustatekijöiden vaikutus ja lihavuuden hoidon merkitys, sillä lihavuus suurentaa merkittävästi monien sairauksien ja oireyhtymien riskiä, esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen tai sydänsairauksien puhkeamista.[8] Lihavuus on yhteydessä myös mielenterveyteen ja siihen voi liittyä merkittävää psykologista taakkaa.[9]

Lihavuuden hoidon tai painonhallinnan suunnittelussa tulee lähteä liikkeelle yksilöllisesti.

”Aluksi on tunnistettava ne oman elämän haasteet. Jollakin se on ruokailurytmin epäsäännöllisyys, toisella mielekkään liikunnan puute. Joillakin taas unen vähäisyys tai kuormittava stressi vaikuttavat merkittävästi painonhallintaan.”

Mielihyvän ja lempeyden lisääminen ovat avaimia kestävämpään painonhallintaan

Jos haluaa tehdä elintapamuutoksen, koko elämää ei kannata muuttaa kerralla.

”Tärkeintä on olla lempeä itseään kohtaan ja lähteä liikkeelle pienistä muutoksista. Tällöin uudet tavat on helpompi ottaa pysyväksi osaksi omaa elämää”, Virtanen toteaa.

Suomalaistutkimuksen mukaan stressistä palautuminen on yksi merkittävä tekijä, joka on yhteydessä parempaan painonhallintaan. Tutkimus osoitti, että koettu stressi oli yhteydessä epäsuotuisaan syömiskäyttäytymiseen. Stressaantuneilla oli vähemmän esimerkiksi intuitiivista syömistä.[10]

”Keskeistä painon- ja stressinhallinnassa on löytää mielihyvää itselleen sopivasta tekemisestä. Se voi olla vaikkapa puutarhan kuopsutusta, ruuan kattamista kauniisti tai musiikin kuuntelua kävelylenkillä.”

Virtanen on kohdannut kliinisessä työssä lihavia potilaita, jotka ovat harmissaan siitä, kun paino ei laskekaan jatkuvasti.

”Painonhallinnassa ei ole oleellista se, että paino on jatkuvassa laskussa. Esimerkiksi painon pysyminen samalla tasolla on hieno saavutus. Painon yltiömäisen tarkkailun sijaan on hyvä keskittyä tekemään asioita, jotka tuovat elämään iloa, energiaa ja onnistumisen tunteita.”